Ääp, en ole kirjoitellut ihan liian pitkään aikaan! Toisaalta eipä
tässä kai kummempia ole edes tapahtunut. Muutama juomisreissu, koulua
ja töitä.
Nyt olen melkein viikon ollut selvinpäin, jopa eilen, vaikka oli
perjantai. Täytyypä myöntää, että hassulta tuntuu. Eikä nytkään edes
tee mieli juoda. Tuossa muutama ihminen tosin jo pyyteli tänään
johonkin, mutta en vielä lämmennyt millekään ehdotukselle. Asiaan ei
tietenkään vaikuta se, että saatan nähdä Rokkipoikaa tänään. Sovittiin
jotenkin hämärän epämääräisen alustavasti, että menisin sen luona
käymään. Olen taas ollut säälittävä ja ahdistellut sitä, että milloin
nähdään.
Äh, olin jo viikko sitten päättänyt, että ei tuosta minun ja Rokkipojan
jutusta voi ikinä tulla mitään ja jätän koko ihmisen rauhaan. Mutta nyt
taas viime päivinä olen ajatellut kyseistä ihmistä ihan liikaa, joten
ähhäh, mitäköhän tästäkään seuraa..
Näin eilen eksääni. Oli hassua ja hämmentävää. En uskonut, että se
voisi herättää minussa mitään kummempia tuntemuksia, mutta toisin kävi.
Heti kun astuin Eksän asuntoon, niin se tuntui edelleen niin toiselta
kodilta (tuli vissiin joskus turhankin paljon hengattua siellä), että
olo oli samaan aikaan rento, haikea ja omituinen. Kämpässä näkyi
muutamia minun antamiani tavaroita sekä ostoksia meidän yhteiseltä
ulkomaanmatkaltamme. Ugh. Mutta jos kämppään astuminen oli hämmentävää,
niin Eksän kanssa juttelu oli vielä astetta hämmentävämpää. En ollut
nähnyt ihmisitä TODELLA pitkään aikaan, mutta silti se vain tuntui niin
tutulta. Juttu luisti vanhaan malliin ja meidän vitsimme olivat samaa
luokkaa. Hassua kerrassaan.
Muttamutta, vaikka fiilis olikin aluksi luokkaa "wtf, miksi ikinä olen
laittanut poikki tuon ihmisen kanssa?", niin hyvin pian kuitenkin tuli
se "ainiin, nuo huonot puolet.." -fiilis. Että eipä siinä.
Yyh, pelkään nyt, että tuo Rokkari peruu meidän tänpäiväisen näkemisen.
Sillä oli jotain muuta puuhaa vielä tässä iltapäivällä ja lupasi
ilmoittaa sen jälkeen. Kuitenkin ilmoittaa (tahallaan?) vasta niin
myöhään, että minun ei ole enää mitään järkeä lähteä matkustamaan tuota
välimatkaa (joka ei periaatteessa matkana ole tuhottoman pitkä, mutta
julkisilla liikuttaessa siihen saa aikaa uppoamaan lähemmäs kaksi
tuntia).. Noh, katsellaan. Onneksi on varasuunnitelmat ja
juoppokavereita, joiden kanssa voin sitten lähteä hukuttamaan suruani
pulloon. Tai jotain. Eh.
lauantai, 13. syyskuu 2008
Kommentit