Ääp, en ole kirjoitellut ihan liian pitkään aikaan! Toisaalta eipä tässä kai kummempia ole edes tapahtunut. Muutama juomisreissu, koulua ja töitä.

Nyt olen melkein viikon ollut selvinpäin, jopa eilen, vaikka oli perjantai. Täytyypä myöntää, että hassulta tuntuu. Eikä nytkään edes tee mieli juoda. Tuossa muutama ihminen tosin jo pyyteli tänään johonkin, mutta en vielä lämmennyt millekään ehdotukselle. Asiaan ei tietenkään vaikuta se, että saatan nähdä Rokkipoikaa tänään. Sovittiin jotenkin hämärän epämääräisen alustavasti, että menisin sen luona käymään. Olen taas ollut säälittävä ja ahdistellut sitä, että milloin nähdään.

Äh, olin jo viikko sitten päättänyt, että ei tuosta minun ja Rokkipojan jutusta voi ikinä tulla mitään ja jätän koko ihmisen rauhaan. Mutta nyt taas viime päivinä olen ajatellut kyseistä ihmistä ihan liikaa, joten ähhäh, mitäköhän tästäkään seuraa..

Näin eilen eksääni. Oli hassua ja hämmentävää. En uskonut, että se voisi herättää minussa mitään kummempia tuntemuksia, mutta toisin kävi. Heti kun astuin Eksän asuntoon, niin se tuntui edelleen niin toiselta kodilta (tuli vissiin joskus turhankin paljon hengattua siellä), että olo oli samaan aikaan rento, haikea ja omituinen. Kämpässä näkyi muutamia minun antamiani tavaroita sekä ostoksia meidän yhteiseltä ulkomaanmatkaltamme. Ugh. Mutta jos kämppään astuminen oli hämmentävää, niin Eksän kanssa juttelu oli vielä astetta hämmentävämpää. En ollut nähnyt ihmisitä TODELLA pitkään aikaan, mutta silti se vain tuntui niin tutulta. Juttu luisti vanhaan malliin ja meidän vitsimme olivat samaa luokkaa. Hassua kerrassaan.

Muttamutta, vaikka fiilis olikin aluksi luokkaa "wtf, miksi ikinä olen laittanut poikki tuon ihmisen kanssa?", niin hyvin pian kuitenkin tuli se "ainiin, nuo huonot puolet.." -fiilis. Että eipä siinä.

Yyh, pelkään nyt, että tuo Rokkari peruu meidän tänpäiväisen näkemisen. Sillä oli jotain muuta puuhaa vielä tässä iltapäivällä ja lupasi ilmoittaa sen jälkeen. Kuitenkin ilmoittaa (tahallaan?) vasta niin myöhään, että minun ei ole enää mitään järkeä lähteä matkustamaan tuota välimatkaa (joka ei periaatteessa matkana ole tuhottoman pitkä, mutta julkisilla liikuttaessa siihen saa aikaa uppoamaan lähemmäs kaksi tuntia).. Noh, katsellaan. Onneksi on varasuunnitelmat ja juoppokavereita, joiden kanssa voin sitten lähteä hukuttamaan suruani pulloon. Tai jotain. Eh.