Nyt on ollut pari päivää kamala angstiolo. Tänään aloin melkein itkemään bussissa. Perinteinen syysmasennus tuntuisi olevan taas kerran tuloillaan. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt, että tällä kertaa en anna sen tulla viemään kaikkea energiaani. Taistelen vastaan!

Päätin tuon lauantain jälkeen pitää taukoa alkoholista, mielellään vähintään viisi päivää. Jo maanantaina tulivat ensimmäiset houkutukset, kun menin moikkaamaan kavereita pubiin. Pysyin kuitenkin vahvana ja tyydyin siemailemaan kahvia samalla, kuin muut kumoilivat tuoppejaan. Tänään tuli jo toinen houkutus, kun taas kaikki muut joivat hyvää tahtia, mutta itse pysyin kuin pysyinkin ihan kuivin suin. (Siis kuinka juoppoja kavereita minulla oikein on, kun ei niitä koskaan selvinpäin näe?)

Tämä pieni angstiolo voi tietenkin johtua myös tästä selvinpäin olosta. :P Mutta sitä en kuitenkaan ihan täysin usko. JA itseasiassa tällä hetkellä olo on taas paaaljon parempi, sillä tekstailin juuri Rokkipojan kanssa. Khihi. Enhän minä suinkaan mitenkään ihastunut ole, muuten vain pari viestiä piristää koko päivän ja saa typerän kestohymyn huulilleni.

Ainiin, siitä maanantaisesta vielä. Näin sitä vanhaa ihastustani. Tapaaminen oli oikeastaan täysin työasioihin painottuva, joten emme paljoakaan siinä henk.koht. asioita jutelleet. Tarkoitus oli vähän mennä sen jälkeen kahvittelemaan jonnekin, mutta sillä pojalla oli vielä joitain työjuttuja sumplittavana, joten piti jättää väliin. Ehkä ihan hyvä niin. Onnekseni myös huomasin, että sen hymy ei vienyt enää jalkoja alta samalla tavalla kuin joskus aiemmin. Olen oppinut. (Taisiis, ilmeisesti muuttanut miesmakuni rentturokkareihin..)