Ääp, en ole kirjoitellut ihan liian pitkään aikaan! Toisaalta eipä tässä kai kummempia ole edes tapahtunut. Muutama juomisreissu, koulua ja töitä.

Nyt olen melkein viikon ollut selvinpäin, jopa eilen, vaikka oli perjantai. Täytyypä myöntää, että hassulta tuntuu. Eikä nytkään edes tee mieli juoda. Tuossa muutama ihminen tosin jo pyyteli tänään johonkin, mutta en vielä lämmennyt millekään ehdotukselle. Asiaan ei tietenkään vaikuta se, että saatan nähdä Rokkipoikaa tänään. Sovittiin jotenkin hämärän epämääräisen alustavasti, että menisin sen luona käymään. Olen taas ollut säälittävä ja ahdistellut sitä, että milloin nähdään.

Äh, olin jo viikko sitten päättänyt, että ei tuosta minun ja Rokkipojan jutusta voi ikinä tulla mitään ja jätän koko ihmisen rauhaan. Mutta nyt taas viime päivinä olen ajatellut kyseistä ihmistä ihan liikaa, joten ähhäh, mitäköhän tästäkään seuraa..

Näin eilen eksääni. Oli hassua ja hämmentävää. En uskonut, että se voisi herättää minussa mitään kummempia tuntemuksia, mutta toisin kävi. Heti kun astuin Eksän asuntoon, niin se tuntui edelleen niin toiselta kodilta (tuli vissiin joskus turhankin paljon hengattua siellä), että olo oli samaan aikaan rento, haikea ja omituinen. Kämpässä näkyi muutamia minun antamiani tavaroita sekä ostoksia meidän yhteiseltä ulkomaanmatkaltamme. Ugh. Mutta jos kämppään astuminen oli hämmentävää, niin Eksän kanssa juttelu oli vielä astetta hämmentävämpää. En ollut nähnyt ihmisitä TODELLA pitkään aikaan, mutta silti se vain tuntui niin tutulta. Juttu luisti vanhaan malliin ja meidän vitsimme olivat samaa luokkaa. Hassua kerrassaan.

Muttamutta, vaikka fiilis olikin aluksi luokkaa "wtf, miksi ikinä olen laittanut poikki tuon ihmisen kanssa?", niin hyvin pian kuitenkin tuli se "ainiin, nuo huonot puolet.." -fiilis. Että eipä siinä.

Yyh, pelkään nyt, että tuo Rokkari peruu meidän tänpäiväisen näkemisen. Sillä oli jotain muuta puuhaa vielä tässä iltapäivällä ja lupasi ilmoittaa sen jälkeen. Kuitenkin ilmoittaa (tahallaan?) vasta niin myöhään, että minun ei ole enää mitään järkeä lähteä matkustamaan tuota välimatkaa (joka ei periaatteessa matkana ole tuhottoman pitkä, mutta julkisilla liikuttaessa siihen saa aikaa uppoamaan lähemmäs kaksi tuntia).. Noh, katsellaan. Onneksi on varasuunnitelmat ja juoppokavereita, joiden kanssa voin sitten lähteä hukuttamaan suruani pulloon. Tai jotain. Eh.

Vedän taas ihan hyvin.

Perjantai-iltana istuin _kotona_ koko illan. Oli ensimmäinen kotona (selvinpäin) vietetty perjantai-ilta varmaan johonkin puoleen vuoteen. Ihan leppoisaa oli kyllä silti, koneella datasin johonki puoli viiteen asti aamuyöllä. Eh eh, säälittävää?

No, eilen sitten piti ottaa vahinko takaisin ja lähteä juomaan perjantainkin osalta. Oli yhdet bileet illalla tiedossa, ja sitä ennemmin tietenkin etkot. Tarkoitukseni ei ollut alunperin mennä koko bileisiin, käydä vain etkoilla nauttimassa pari juomaa ja sitten keksiä joku toinen suunnitelma. Mutta tietäähän sen, miten siinä kävi.. Kumoilin etkoilla juomia siihen tahtiin, että bileet alkoivat tuntua oikein hyvältä idealta! Sinne sitten muiden mukana.

Juttelin illan mittaan aika paljon yhden aika kivan pojan kanssa. Sekin selvästi viihtyin minun seurassani. MUTTA kuinkas kävikään, jossain vaiheessa tämä Kiva poika sattui törmäämään minuun, kun kieleni oli erään toisen pojan kurkussa. EN tiedä miksi ja miten ja mitäihmettä. Hämmennyin ja ärsyynnyin itsekin tilanteesta aika paljon, ja niin myös ilmeisesti molemmat pojat. Siinä vaiheessa tajusin myös käsittämättömän humalatilani ja päätin fiksusti lähteä menemään. (Tein viime viikolla päätöksen, että skarppaan jonkin verran tästä lähin, ja yritän lopettaa kaikki turhat sekoilut milloin kenenkin kanssa, että kehtaan vielä jatkossakin näyttää naamaani noissa piireissä. Tuota eilistä paikalta poistumista voi siis melkein kutsua jo hyväksi aluksi skarppaamisen suhteen. Okei, tuota typerää pussailukohtaustakaan ei olisi tosiaan tarvinnut tapahtua, mutta auta armias mitä illaan mittaan olisi vielä voinut tapahtua, jos olisin jäänyt paikalle..)

No, sitten tein kylläkin erään ei-niin-fiksun vedon, ja soitin, tittidiii, Rokkipojalle. Se oli kavereidensa kanssa viettämässä laatuaikaa ihan jätkäporukalla, mutta minäpä päätin änkeä itseni sinne myös. Ihan kuin joku ylirasittava takertujatyttöystävä. -.- Voin vain kuvitella, miltä vaikutin siinä liian monen promillen humalassa selittäessäni, kuinka nukahdin junaan ja menin monta asemaa ohi, ja kuinka joku kiva vanhahko mieshenkilö tarjosi minulle hörppyjä pullostaan juna-asemalla. Voi luoja.

Tänään pyytelin sitten Rokkipojalta vähän anteeksi, mutta ei se tuntunut ottavan tuota kovin pahalla, enkä kuulemma edes ollut rasittava. Niin varmaan.

Nyt tekisi mieli loppuun todeta perinteinen "en juo vähään aikaan", mutta huomiseksi on jo oikeastaan uusi dokaussuunnitelma.. Mutta huomenna aion kyllä käyttäytyä!

Hah, on tämä niin mukavaa tämä alkoholistin elämä.

Lauantaina tuli lähdettyä Kallion räkälään kaveripojan kanssa, ja sen jälkeen kaveripojalle nukkumaan. Oli loppujen lopuksi oikein mukavaa. Tuon kyseisen pojan kanssa jos kahdestaan olen, niin keskustelumme menevät aina melko syvällisiksi. Niinpä kävi taaskin, ja on se ihan kiva päästä välillä kunnolla avautumaan.

Eilen oli sitten tarkoitus käydä vain moikkaamassa tuttuja, kun koulu vähän niinkuin alkoi eilen, joten abaut kaikki opiskelijakaverit ja niiden kaverit ja uudet opiskelijat olivat liikkeellä. No, lyhyeksi tarkoitettu moikkaus venyi sitten hyvinkin pitkäksi, kuten arvata saattaa.. Eräs kaverini (itseasiassa sama tyyppi, jonka kanssa olin lauantaina juomassa, ja joka muutenkin on nykyisin ihan vakkaridokauskaverini) totesi tänään, että ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt minua niin kännissä kuin eilen. Eli ihan hyvin taisin vetää siis.

Yhden pojan kanssa siinä jossain vaiheessa vähän kiehnäsin, mutta kun lähdimme (jostain käsittämättömästä syystä) baariin loppuillasta, niin se poika lähti siinä vaiheessa kotiin. No, eipä se mitään! Baarissa sitten päädyin kiehnäämään vähän enemmänkin yhden puolitutun pojan kaverin kanssa. Näin jälkeenpäin mietittynä taisi turhankin hävettävän kiihkeät tunnelmat olla siinä. (Mutta kaipa se oli ihan kiva tyyppi, sellainen mustahiuksinen emopoika. Huoh. -.-) Baarin jälkeen päädyin tämän Emopojan kanssa sen puolitutun pojan kotiin. Muuta en muista, mutta jugurttia syötiin jääkaapista.

Aamulla (tai no mitä lie päivää se jo siinä vaiheessa oli, kello taisi näyttää lähemmäs kahta) herätessä tunnelmat olivat aika huvittuneet. Lähdin melko nopeata vauhtia etsimään metroa, että pääsisin kotiin. Kuitenkin matkalla erehdyin puhumaan yhden puhelun tämän vakkaridokauskaveripojan kanssa, ja päätin käydä moikkaamassa sitä ja paria muuta kaveria. No, siinä kahden kaljan ja neljän viinimukillisen jälkeen vihdoin sain itseni pakotettua bussipysäkille ja kotiin. Nyt tässä vieläkin pienet kännifiilikset päällä, kotiin tullessa tosin oli vielä paljon enemmän. Nyt ehkä pientä laskuhumalaa ja näin.

Onpa kyllä rankkaa tämä elämä, pakko todeta. Pieni tauko alkoholista ei taas olisi pahitteeksi.

Viiden päivän tauko alkoholista onnistui kuin onnistuikin. Eilen sitten sen kunniaksi piti tietenkin lähteä juomaan. Kylläpäs se olut taas maistui hyvältä, ja aika hyvään tahtiin sitä hörpin. Olinpa sitten jo puoli kymmenen aikaan illalla aika naamat (teini!) ja soittelin muistaakseni jotain typeriä puheluita (teini!).

Feidasin muutamat kaverit ja lähdin moikkaamaan Rokkipoikaa baariin. Siellä sitten perushengausta, onneksi poika oli hörppinyt juomia vielä enemmän kuin minä, joten näytin sen silmissä varmaan melkeinpä selväpäiseltä. No, sitten päädyin, yllättäen, pojan luokse yöksi. Pojan vanhempien luokse itseasiassa. En oikeastaan yhtään tiedä, miksi me sinne menimme..

Aamulla oli aika huvittava tilanne, kun pojan äiti tuli kysymään, että tunsimmeko me jo aikaisemmin. Hah, luuli minua siis joksikin poikansa random baaripokaksi. No, eipä siinä. Oikein mukavat vanhemmat on pojalla ja sillein. En kyllä tosiaan tiedä, oliko nyt vielä mikään oikea hetki millekään vanhemmille esittäytymiselle. :D Mutta tuo nyt meni vähän tuollain puolivahingossa.

ARGH! Onko se tänäänkin pakko lähteä juomaan? Kello kyllä näyttää jo vaikka mitä, että ei tässä harkinta-aikaakaan mitenkään loputtomasti ole. Noh, katsellaan mitä tapahtuu.

Nyt on ollut pari päivää kamala angstiolo. Tänään aloin melkein itkemään bussissa. Perinteinen syysmasennus tuntuisi olevan taas kerran tuloillaan. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt, että tällä kertaa en anna sen tulla viemään kaikkea energiaani. Taistelen vastaan!

Päätin tuon lauantain jälkeen pitää taukoa alkoholista, mielellään vähintään viisi päivää. Jo maanantaina tulivat ensimmäiset houkutukset, kun menin moikkaamaan kavereita pubiin. Pysyin kuitenkin vahvana ja tyydyin siemailemaan kahvia samalla, kuin muut kumoilivat tuoppejaan. Tänään tuli jo toinen houkutus, kun taas kaikki muut joivat hyvää tahtia, mutta itse pysyin kuin pysyinkin ihan kuivin suin. (Siis kuinka juoppoja kavereita minulla oikein on, kun ei niitä koskaan selvinpäin näe?)

Tämä pieni angstiolo voi tietenkin johtua myös tästä selvinpäin olosta. :P Mutta sitä en kuitenkaan ihan täysin usko. JA itseasiassa tällä hetkellä olo on taas paaaljon parempi, sillä tekstailin juuri Rokkipojan kanssa. Khihi. Enhän minä suinkaan mitenkään ihastunut ole, muuten vain pari viestiä piristää koko päivän ja saa typerän kestohymyn huulilleni.

Ainiin, siitä maanantaisesta vielä. Näin sitä vanhaa ihastustani. Tapaaminen oli oikeastaan täysin työasioihin painottuva, joten emme paljoakaan siinä henk.koht. asioita jutelleet. Tarkoitus oli vähän mennä sen jälkeen kahvittelemaan jonnekin, mutta sillä pojalla oli vielä joitain työjuttuja sumplittavana, joten piti jättää väliin. Ehkä ihan hyvä niin. Onnekseni myös huomasin, että sen hymy ei vienyt enää jalkoja alta samalla tavalla kuin joskus aiemmin. Olen oppinut. (Taisiis, ilmeisesti muuttanut miesmakuni rentturokkareihin..)