Vedän taas ihan hyvin.
Perjantai-iltana istuin _kotona_ koko illan. Oli ensimmäinen kotona
(selvinpäin) vietetty perjantai-ilta varmaan johonkin puoleen vuoteen.
Ihan leppoisaa oli kyllä silti, koneella datasin johonki puoli viiteen
asti aamuyöllä. Eh eh, säälittävää?
No, eilen sitten piti ottaa vahinko takaisin ja lähteä juomaan
perjantainkin osalta. Oli yhdet bileet illalla tiedossa, ja sitä
ennemmin tietenkin etkot. Tarkoitukseni ei ollut alunperin mennä koko
bileisiin, käydä vain etkoilla nauttimassa pari juomaa ja sitten keksiä
joku toinen suunnitelma. Mutta tietäähän sen, miten siinä kävi..
Kumoilin etkoilla juomia siihen tahtiin, että bileet alkoivat tuntua
oikein hyvältä idealta! Sinne sitten muiden mukana.
Juttelin illan mittaan aika paljon yhden aika kivan pojan kanssa. Sekin
selvästi viihtyin minun seurassani. MUTTA kuinkas kävikään, jossain
vaiheessa tämä Kiva poika sattui törmäämään minuun, kun kieleni oli
erään toisen pojan kurkussa. EN tiedä miksi ja miten ja mitäihmettä.
Hämmennyin ja ärsyynnyin itsekin tilanteesta aika paljon, ja niin myös
ilmeisesti molemmat pojat. Siinä vaiheessa tajusin myös käsittämättömän
humalatilani ja päätin fiksusti lähteä menemään. (Tein viime viikolla
päätöksen, että skarppaan jonkin verran tästä lähin, ja yritän lopettaa
kaikki turhat sekoilut milloin kenenkin kanssa, että kehtaan vielä
jatkossakin näyttää naamaani noissa piireissä. Tuota eilistä paikalta
poistumista voi siis melkein kutsua jo hyväksi aluksi skarppaamisen
suhteen. Okei, tuota typerää pussailukohtaustakaan ei olisi tosiaan
tarvinnut tapahtua, mutta auta armias mitä illaan mittaan olisi vielä voinut tapahtua, jos olisin jäänyt paikalle..)
No, sitten tein kylläkin erään ei-niin-fiksun vedon, ja soitin,
tittidiii, Rokkipojalle. Se oli kavereidensa kanssa viettämässä
laatuaikaa ihan jätkäporukalla, mutta minäpä päätin änkeä itseni sinne
myös. Ihan kuin joku ylirasittava takertujatyttöystävä. -.- Voin vain
kuvitella, miltä vaikutin siinä liian monen promillen humalassa
selittäessäni, kuinka nukahdin junaan ja menin monta asemaa ohi, ja
kuinka joku kiva vanhahko mieshenkilö tarjosi minulle hörppyjä
pullostaan juna-asemalla. Voi luoja.
Tänään pyytelin sitten Rokkipojalta vähän anteeksi, mutta ei se
tuntunut ottavan tuota kovin pahalla, enkä kuulemma edes ollut
rasittava. Niin varmaan.
Nyt tekisi mieli loppuun todeta perinteinen "en juo vähään aikaan",
mutta huomiseksi on jo oikeastaan uusi dokaussuunnitelma.. Mutta
huomenna aion kyllä käyttäytyä!
maanantai, 1. syyskuu 2008
Kommentit