Vedän taas ihan hyvin.

Perjantai-iltana istuin _kotona_ koko illan. Oli ensimmäinen kotona (selvinpäin) vietetty perjantai-ilta varmaan johonkin puoleen vuoteen. Ihan leppoisaa oli kyllä silti, koneella datasin johonki puoli viiteen asti aamuyöllä. Eh eh, säälittävää?

No, eilen sitten piti ottaa vahinko takaisin ja lähteä juomaan perjantainkin osalta. Oli yhdet bileet illalla tiedossa, ja sitä ennemmin tietenkin etkot. Tarkoitukseni ei ollut alunperin mennä koko bileisiin, käydä vain etkoilla nauttimassa pari juomaa ja sitten keksiä joku toinen suunnitelma. Mutta tietäähän sen, miten siinä kävi.. Kumoilin etkoilla juomia siihen tahtiin, että bileet alkoivat tuntua oikein hyvältä idealta! Sinne sitten muiden mukana.

Juttelin illan mittaan aika paljon yhden aika kivan pojan kanssa. Sekin selvästi viihtyin minun seurassani. MUTTA kuinkas kävikään, jossain vaiheessa tämä Kiva poika sattui törmäämään minuun, kun kieleni oli erään toisen pojan kurkussa. EN tiedä miksi ja miten ja mitäihmettä. Hämmennyin ja ärsyynnyin itsekin tilanteesta aika paljon, ja niin myös ilmeisesti molemmat pojat. Siinä vaiheessa tajusin myös käsittämättömän humalatilani ja päätin fiksusti lähteä menemään. (Tein viime viikolla päätöksen, että skarppaan jonkin verran tästä lähin, ja yritän lopettaa kaikki turhat sekoilut milloin kenenkin kanssa, että kehtaan vielä jatkossakin näyttää naamaani noissa piireissä. Tuota eilistä paikalta poistumista voi siis melkein kutsua jo hyväksi aluksi skarppaamisen suhteen. Okei, tuota typerää pussailukohtaustakaan ei olisi tosiaan tarvinnut tapahtua, mutta auta armias mitä illaan mittaan olisi vielä voinut tapahtua, jos olisin jäänyt paikalle..)

No, sitten tein kylläkin erään ei-niin-fiksun vedon, ja soitin, tittidiii, Rokkipojalle. Se oli kavereidensa kanssa viettämässä laatuaikaa ihan jätkäporukalla, mutta minäpä päätin änkeä itseni sinne myös. Ihan kuin joku ylirasittava takertujatyttöystävä. -.- Voin vain kuvitella, miltä vaikutin siinä liian monen promillen humalassa selittäessäni, kuinka nukahdin junaan ja menin monta asemaa ohi, ja kuinka joku kiva vanhahko mieshenkilö tarjosi minulle hörppyjä pullostaan juna-asemalla. Voi luoja.

Tänään pyytelin sitten Rokkipojalta vähän anteeksi, mutta ei se tuntunut ottavan tuota kovin pahalla, enkä kuulemma edes ollut rasittava. Niin varmaan.

Nyt tekisi mieli loppuun todeta perinteinen "en juo vähään aikaan", mutta huomiseksi on jo oikeastaan uusi dokaussuunnitelma.. Mutta huomenna aion kyllä käyttäytyä!